Johnny Cash: Hurt (Nine Inch Nails)
Janis Joplin: Summertime (George Gershwin)
Janis Joplin: Me and Bobby McGee (Kris Kristofferson)
Jimi Hendrix: All Along The Watchtower (Bob Dylan)
Jeff Buckley: Hallelujah (Leonard Cohen)
Gary Jules: Mad World (Tears For Fears)
The Byrds: Mr Tambourine Man (Bob Dylan)
Nina Simone: Mr Bojangles (Jerry Walker)

Summertime on kuuleman mukaan yksi kaikkien aikojen eniten levytetyistä kappaleista. Hyviä versioita löytyy useammaltakin artistilta, mutta tuo Janiksen esitys vetoaa minuun. Janis hyökkäsi Summertimen kimppuun omalla tinkimättömällä asenteellaan. Myös Kristoffersonin hyvä alkuperäinen Me and Bobby McGee kasvaa entisestään Janiksen käsittelyssä.

Beatlesin Yesterday taitaa muuten kilpailla Summertimen kanssa kaikkien aikojen levytetyimmästä kappaleesta. Artisteista Bob Dylan on varmasti yksi levytetyimpiä, johtuen jo pelkästään hänen tuotantonsa laajuudesta. Mutta myös sellainen kohtuullisen pieni hollantilainen poppoo kuin Shocking Blue, on tuottanut ison määrän kappaleita muiden artistien myöhemmin tulkittavaksi. Suomessa muistetaan ainakin Muskan Kirjoita postikorttiin ja Paula Koivuniemen Jos konduktöörin nait. Bananaraman iso hitti Venus on peräisin myös tältä bändiltä. Myös Nirvana ja Prodigy ovat versioineet Shockin Bluen kappaletta Love Buzz.

Tässä sopiva tietokonepeli jolla kolmivuotiaat voivat aloitella hiirenkäyttöä. Taidoiksi riittää hiiren liikutus ja klikkaus.

http://www.bbc.co.uk/cbeebies/autumnwatch/game/

Suomessa elää vahvana “suo, kuokka ja Jussi” – mentaliteetti. Meillä on koettu kovia, kenties enemmän kuin muualla. Täällä Espanjassa on helppo törmätä paikallisten omaan savottaan. Hedelmäpuille ja viljelyksille on vuoristoon jouduttu rakentamaan kivipenkereitä ja terasseja toinen toisensa jälkeen. Maasto on vaivalloista ja vaarallisen jyrkkää. Lohkareita irtoaa aika ajoin. Helppoa ei elämä ole ollut täälläkään. Niinkuin ei missään.

Olemme asuneet nyt viikon verran espanjalaisessa pikkukylässä (1600 henkeä). Kylä sijaitsee laaksossa, jota värittävät mandariini- ja sitruunapuut. Jokaiseen viljelyyn kelpaavaan kolkkaan on istutettu hedelmäpuita. En ole uskaltanut näistä joutomaan puista yhtäkään hedelmää ottaa, vaikka mieli on tehnytkin. Kaiketi maahanpudonneen sentään voisi syödä parempiin suihin. Kaupoissa myytävät tomaatit ovat järjestään kovia ja sisältä valkoisia. Myydäänkö valioyksilöt siis ulkomaille? Pohjoismaisissa vihanneksissa on maku aivan omaa luokkaansa, kiitos pitkän kasvukauden.

Merkillepantavinta  täällä on ollut koirien jatkuva räksytys ja savun haju. Viljelmillä poltetaan ilmeisesti oksia ja taloissa puita. Siesta-aika sulkee kaikki liikkeet jotka tässä pikkukylässä on. Suurin osa liikkeistä on englantilaisten pitämiä ja tuotteisto sen mukainen. Sunnuntaisin kaikki onkin kiinni.

Paikalliset tiet ovat kiemuraisia vuoristoteitä. Mikä näyttää kartalla muutamalta kilometriltä, osoittautuu tunnin mittaiseksi savotaksi. Matkanopeus on 20-40 km/h. Tiet ovat kapeita ja rotkot jyrkkiä.

Nuorimmaiselle lapselle pulmia ovat aiheuttaneet kaktukset. Luontokävelyitä emme ole voineet harrastaa kun puutarhankin pikkukaktus on jo joutunut luovuttamaan osan piikeistään. Niitä onkin kova tuska nyppiä sormistä. Aika vihulaisia.

Jos etsiskelet lapsille väritystehtäviä tai muita puuhasteluja, kannattaa käväistä kurkkaamassa BBC:n CBeebies-lastenkanavan nettisivusto. Siellä me ahkerasti vierailemme. 3-vuotiaan suosikkeja ovat Pingu, Charlie ja Lola ja Jakers. Puolitoistavuotias tykkää Night Gardenista, josta tuli BBC:lle uusi hitti Teletappien tekijöiltä. Varmasti sarja rantautunee myös Suomeen, jos ei ole sitä jo tehnyt.

http://www.bbc.co.uk/cbeebies/fun/ 

Tammikuussa on lämmitelty muutakin kuin makaroonilaatikkoa. Thea Gilmore on tehnyt hienon version Dead OrAlive -yhtyeen kappaleesta You Spin Me Right Round. Parempi kuin alkuperäinen. Toista ääripäätä taas edustaa se bändi joka on tehnyt oman versionsa Red Hot Chili Peppersien mainiosta rokettirollista nimeltään By The Way. En onneksi kuullut kappaleen esittäjää, mutta siinä vaiheessa kun biitti jäi paikalleen ja kuulin 20. kerran lauseen ”waiting for you” teki mieli vaihtaa kanavaa. Ei siis näin. 

Kerrotaanpa nyt vinkiksi muillekin että tässä arvostetussa lontoolaisessa ruokapubissa, jota taidetaan peräti kehua Lontoon ensimmäiseksi gastropubiksi, kannattaa ehdottomasti syödä Steak sandwich. Itse onnistuin ilmeisesti valitsemaan paikan heikomman annoksen, sillä meriahven salsa verden kanssa oli erittäin epäonnistunut valinta. Kananmunahakkelusta ja kaprista vetisessä kastikkeessa kalan päällä. Siinäpä se annos, mitään lisukkeitakaan ei mukaan kuulunut. Kylläpä siis kävi kateeksi kun kaveri sai eteensä tuon pihvisämpylän. Onneksi pääsin sitä myös maistamaan. Erinomaisen mureaa naudan pihviä, valkosipulia ja chiliäkin taisi olla mukana mausteena. Nam, nam.

 Farringdonin aseman ja Eaglen välimaastossa on useampiakin hyviä pubeja, joihin voi sitten pistäytyä sammuttamassa janonsa. Heti aseman vieressä on Castle, jossa oli erinomaisen mielenkiintoinen hanavalikoima: Frühliä, vehnäolutta omenalla maustettuna, Sierra Nevadaa ja Hoegaardenia. Nämä jäivät mieleen, tosin en niitä kaikkia testannut. Kävimme myös nimittäin Shepherds Neame-panimon Betsey Trotwood-pubissa. Sielläkin valikoima oli virkistävä ja hanasta löytyi porteriakin. Alkaakin olla harvinaista Lontoossa. Niin, ja Betseyn alakerrassa kitaraansa viritteli tuleva Liam Callagher.

Lähellä Betseyä oli sporttihenkinen pub jossa Tottenham fanit pitivät aikamoista ilakointia, olivat juuri menneet 3-0 johtoon Arsenalista Carling Cupin semi-finaalissa. Törmäsimme sikaria röyhytteleviin Spurs-faneihin myöhemminkin illasta. Tupakoitsijat vaikuttivat kovasti tyytyväisiltä terassillakin, vaikka keli ei ihan kesäinen ollutkaan.

Aamiainen meinasi jäädä kokonaan syömättä kun  radiosta kajahti uskomattoman hieno naisääni joka pyyteli armoa rumpujen kumahdellessa kohtalokkaasti taustalla. Varmaan joku 60-luvun motown-tähtönen, ajattelin ja toivoin kuulevani nimenkin. Hämmästykseni oli suuri kun kyseessä olikin kovasti suitsutettu uusi tulokas Duffy.

Kylläpä kelpaakin hehkutella, vaikka toista tämmöstä timanttia tuskin uskallan edes odottaa. Tässä kumminkin Mercy!

Eksyttyäni Ruotsin yleisradioyhtiön mainioille verkkosivulle, olen löytänyt useampia hienoja artisteja. Laitetaanpa tähän mitkä ovat tehneet erityisen vaikutuksen:

 Anna Ternheim: Lover’s Dream (http://www.myspace.com/annaternheim)

Lars Winnerbäck: Innan mörkret faller (http://www.myspace.com/larswinnerback)

Laleh: Snö ja Call On Me (http://www.myspace.com/lalehsweden)

Näin yleisradioyhtiö sivistää. Toivotaan että joskus vielä Suomenkin ylen ohjelmaa voisi kuunnella ja katsella täällä ulkomailla. Mukavia juttuja näyttäisi sielläkin olevan. 

Tässä osviittaa siitä mikä musiikki on populaaria naapurimaassamme. Ruotsin P3-kanavan Tracks-listalla on lähes 40 kappaletta joita yleisö voi äänestellä paremmuusjärjestykseen. Kaikki kappaleet ovat myös kuunneltavissa netin kautta. Tämmöstä vapaan kuuntelun ihmettä ei voi siniristilipun maassa kuin ihmetellä. Eikö Ruotsissa ole Teostoja tai Gramexeja? On se niin epäreilua.

http://www.sr.se/cgi-bin/p3/tracks/index.asp?taskid=1

Listalta löytyy hiukkasen myös suomalaista väriä. Sitä tuo tietysti Sturm und Drang sijalla 22. Tulipahan kuunnteltua ensimmäistä kertaa myös Kentin Columbus, joka tuntuu jatkavan samaa tuttua Kent-linjaa, mutta ehkä hiukan pienimuotoisempana ja vähemmän hiottuna. Tervetullut suunta ainakin allekirjoittaneelle. Liikaa hiomalla ei jää paljoa käteen. Lars Winnerbäck oli minulle uusi tuttavuus hänkin. Kuulostaa kovasti Ulf Lundellilta. Häneenkin pitää paremmin tutustua.

Lisätäänpä tähän vielä toinenkin Ruotsin radion ylläpitämä lista. Siihen on kerätty ladatuimmat kappaleet:

http://www.sr.se/p3/topplistor/hitlistan/