Aksentti

http://www.xfm.co.uk/Article.asp?b=multimedia&id=540730

Mitä ottaisit mukaan sille kuuluisalle autiolle saarelle josta löytyy se yksi pistorasia levysoitinta varten? Olen tätä aika ajoin miettinyt, pääsemättä valmiiseen lopputulokseen. Mutta aloitan pohdinnan nyt tässä ja palaan siihen kun aihetta on.

Dusty Springfield: Dusty In Memphis (1969)

Tämä älppäri on pullollaan hienoja kappaleita ja sovitukset ovat kauniita kaikessa vaatimattomuudessaan. Memphisin soundi on hieno. Ja se Springfieldin ääni. Tämän soidessa kaikki on kohdallaan.

AC/DC: Back In Black (1980)

Rokkiakin pitää ihmisen elääkseen saada ja tämä levy täyttää tuon tarpeen mitä mallikkaimmin. Minulle tämä levy edustaa aitä ainoaa oikeaa AC/DC-soundia ja samalla täydellistä heavy-rokkia. Back In Black ei ole niin juurevan lämmintä kuin bändin ensimmäiset levyt eikä niin hiotun kovaa kuin jotkut tämän jälkeiset. Timanttinen suoritus ja hieno kunnianosoitus Bon Scottille.  Infantiilit sanoitukset ovat luonnollisesti omaa luokkaansa nekin.

The Cardigans: Long Gone Before Daylight (2003)

En ole koskaan ollut Cardigans-popin ystävä mutta tämä albumi on kasvanut joka kuuntelulla paremmaksi, enkä taida tällä hetkellä löytää toista 2000-luvun levyä joka nousisi sen rinnalle. Nina Perssonin ääni pääsee näissä rankoissakin tarinoissa oikeuksiinsa ja kitarointi on kauttaaltaan jumalaisen kaunista, vähäeleistä ja toimivaa. Täydellinen levy. Kiitos ja kumarrus.

Tuomari Nurmio: Kohdusta Hautaan (1979)

En voisi kuvitellakaan viettäväni pidempää aikaa ilman suomenkielistä musiikkia. Ilman suomenkielistä kirjallisuutta pärjään kyllä vuosikausia, hiukan vähemmän aikaa ilman kotimaisia leffoja. Mutta kotimaista laululyriikkaa pitää saada annos silloin tällöin. Tuomari Nurmio on sen kruunaamaton kuningas. Hänen niukat, osoittelemattomat tekstinsä kestävät aikaa ja kulutusta. Niin myös autiolla saarella. Tämä Nurmion debyytti on myös pullollaan hienoja melodioita.

Toki tarvitaan myös yksi älpee kuulasta ja tarttuvaa poppia. Sen valitsemisessa onkin enemmän vaikeuksia, yleensä kun kultakin levyltä löytyy se yksi tarttuva hittibiisi ja muissa ei sitten enää olekaan ideaa. Pitää siis turvautua tuttuihin vanhoihin artisteihin tältäkin osin. Olisiko se Alan Parsonsin Ammonia Avenue? Joku Crowded Housen älppäri, josta löytyy Recurring Dream -kokoelman helmiä? Tai Fleetwood Macin Rumour. Toisaalta en ole kuullut Tuskia, sen parissa varmaan menisi tovi mukavasti.

Suosikkikappaleita Springsteenin pitkästä tuotannosta voisi listata pitkän rivin. Toisinaan uran alkutaipaleen Sandy ja Spirit In The Night ovat ylittämättömiä. Nelosälppärin Darkness In The Edge of Town ja Candy’s Room kuulostavat aina yhtä hyviltä. Hiukan jazzahtavampaa Brucea edustaa Meeting Across The River. Tracks-paketilta löytyvät Iceman ja Roulette iskivät ainakin minuun.

Juuri tällä hetkellä ottaisin autiolle saarelle mukaan nämä:

1. Atlantic City
2. Brilliant Disguise
3. Youngstown
4. Racing In The Streets
5. Lucky Town

The Guardian on koonnut linkkejä ilmaisiin “jouluaiheisiin” kappaleisiin. Mukana ovat mm. Manic Street Preachers, Super Furry Animal, Goldie Lookin Chain ja Kula Shaker.

http://music.guardian.co.uk/rock/story/0,,2230501,00.html

Regina-niminen yhtye lahjoittaa kappaleensa Näinä mustina iltoina iloksemme näinä mustina iltoina. Kappaleesta on kaksi versiota. Alkuperäinen miksaamaton version on hieno:

http://www.reginaregina.com/ 

YLEn mukaan John Lennonin Happy Xmas on soitetuin joululaulu Suomen kaupallisilla radioasemilla. Toiseksi soitetuin on Whamin Last Christmas ja vasta kolmannelta sijalta löytyy kotimainen kappale, Vesa-Matti Loirin Sydämeeni joulun teen. Neljäntenä on sitten Katri-Helenan Joulumaa.

 Tässäpä siis selitys miksi ei jaksaisi enää yhtään kertaa kuulla Happy Xmasia tai Last Christmasia. Hoh-hoh-hoijaa sentään. Loirikin piristää tuossa välissä kummasti.

 Entäs täällä Euroopan toisella laidalla sitten, mitä täällä soitetaan jouluna? Näin lonkalta voisi heittää ainakin seuraavat kappaleet, joita jo tälläkin viikolla on kuultu riittämiin: nuo kaksi ekaa, Fairytale of New York (Pogues ja Kirsty McCall), Sladen Merry Xmas ja McCartneyn Wonderful Xmas Time. Puhki kuluneita kaikki tyynni, jopa Poguesin hieno kappale.

Jenkkien soitetuimpia kun selailee, niin jähmeältä näyttää sielläkin. Hiukkasen vielä imelämpää kuin Euroopassa konsanaan.

Kyllähän niitä kuunneltaviakin joululauluja löytyy, ja mikäs pakko sitä on joululauluja edes kuunnella.

Ehkäpä sitä voisi vaikkapa tutustua venäläiseen, espanjalaiseen, italialaiseen ja ranskalaiseen joulumusiikkiin ja kuunnella ensi jouluna niitä. Olisipahan jotain uutta.

Tässä muidenkin iloksi kolme blogia jotka ovat innostuneet listaamaan joululauluja. Näistä löytyy joka makuun.

• http://77santas.blogspot.com/
• http://christmasagogo.blogspot.com/
• http://eardrumsmusic.com/

Niin, onkohan niitä sellaisia. Kun näitä ns. musiikin asiantuntijoita kuuntelee ja lukee niin aina on jotain vikaa. Hyvä levy mutta väärin tehty. Tai hyvä levy mutta väärät tekijät.

Musiikki on makuasia. Toisen paska levy on toisen helmi. Hyvä niin. Musiikkia tehdään moneen makuun. Yleensä juuri se tekemällä tehty musiikki tosin on sitä kaikkein hepposinta laatua. Helmiä syntyy vahingossa?

Oma levyhyllyni on hajaantuneena eri paikkoihin joten olen viimeiset vuodet elänyt vähän evakossa. Ehkä juuri siitäkin syystä tuli mieleen, mihin levyihin sitä aina palaa. Ja kyllä niitä jokunen sentään löytyy. Ne ovat niitä täydellisiä levyjä. Yleensähän levyjen kanssa käy näin:

• kuunnellaan kerran tai pari, ei innosta, jää hyllyyn tai myydään kokonaan pois
• kuunnellaan heti ihan puhki kun kuulostaa niin hyvältä, mutta jää sitten kokonaan pois käytöstä
• löytyy yksi hyvä biisi, se kopioidaan kokoelmalle jota soitetaan kotona ja autossa, itse levyyn palataan ehkä löytöjen toivossa joskus uudelleen
• levy joka ei ehkä iske heti täysillä, mutta johon palataan uudelleen ja uudelleen 

Noita ensimmäisen kategorian levyjä on omasta kokoelmastani enemmistö. Niin taitaa olla monella muullakin. Kakkosiin, eli kuoliaaksikuunneltuihin, kuuluu itselläni ainakin Manic Street Preachersin levy Everything Must Go. Kuuntelin sitä varmaan kuukauden verran tehokkaasti kun se oli niin hyvä. Sen jälkeen en ole kyennyt soittamaan sitä kertaakaan, itse asiassa tulee paha olo kun kuvittelenkin kuulevani sitä. Merkillistä. Ihan yhtä vahvaa reaktiota ei aiheuta Nick Caven upea No More Shall We Part. Sitäkin tuli kuunneltua niin monena yönä että enää ei tee mieli. Älyttömän hyvä levy siltikin.

Yhden hyvän biisin levyjäkin löytyy varmaan aimo annos. Enemmän kyllä niitä kahden tai kolmen hyvän biisin levyjä.

Muutama täydellinenkin levy sentään löytyy, näin vuosien käytön jälkeen niin voidaan sanoa. Tähän osastoon kuuluvat ainakin seuraavat helmet: 

• Pelle Miljoona: Moottoritie on kuuma sekä Matkalla tuntemattomaan
• The Cardigans: Long Gone Before Daylight
• AC/DC: Back in Black
• Jennifer Warnes: Famous Blue Raincoat
• John Hiatt: Slow Turning ja Bring The Family
• Nina Simone: Please Dont Let Me Be Misunderstood (kokoelma)
• The Stone Roses: The Stone Roses
• Bruce Springsteen: Born To Run
• Dusty Springfield: Dusty In Memphis
• Patti Smith: Easter
• REM: Automatic For The People
• Fleetwood Mac: Rumours
• Eva Dahlgren: Ung Och Stolt
• Willie Nelson: Across The Borderline
• Blondie: Parallel Lines
• Sex Pistols: Never Mind The Bollocks
• Nick Lowe: The Convincer
• Talking Heads: Stop Making Sense
• Eppu Normaali: Akun tehdas ja Maximum Jee Jee
• Hector: Varjot ja lakanat
• Popeda: Raakaa voimaa (live) ja Mustat enkelit
• Paul Oxleys Unit: Living In The Western World
• Tuomari Nurmio: Kohdusta Hautaan
• Freud, Marx, Engels&Jung: Takamehtien Mekatähtiä
• Tracy Chapman:Tracy Chapman
• Crowded House:Recurring Dream (kokoelma)
• Neil Young:Freedom Live Rust ja Weld (live)
• John Lee Hooker: The Healer
• Alan Parsons Project: Ammonia Avenue
• Keith Richards: Talk Is Cheap

Tuosta Warnesin Cohen-levystä näkyy muuten ilmestyneen uusi juhlapainos, jossa on aiemmin julkaisemattomia kappaleita.

Lisäilenpä noita levyjä tuohon myöhemmin kun muistuu mieleen. Kun ei sitä levyhyllyä nyt ole käsillä.

1. Have A Little Faith In Me
2. Is Anybody There?
3. Lipstick Sunset

Jenkkien yleisratio eli National Public Radio on koonnut aikamoisen listan keikkoja kuunneltavaksemme. Valinnan varaa on klassisesta jazziin ja popista folkkiin. Kuunneltavina ovat mm. Gogol Bordello, Nick Lowe, Bright Eyes, Björk ja Konono, Dave Brubeck, Richard Thompson, Arcade Fire, Interpol, Yeah, Yeah, Yeah, oopperaa, Steve Earle, Okkervil River ja paljon muuta. Ei kuin selailemaan ja kuuntelemaan..

Konserttien ohella voit kuunnella myös erilaisia studiosessioita.

http://www.npr.org/music/

1. Moonshiner
2. Blind Willie McTell
3. Not Dark Yet
4. Jokerman
5. Series Of Dreams