Kategoria(t): dekkarit
Suosikkidekkaristieni lista on onnelisen sattuman johdosta täydentynyt kesän aikana. Kiitokset Kepler-nimen takana olevaa pariskuntaa esitelleelle Hufvudsstadsbladetille! Lars Kepler -nimellä kirjoittava parivaljakko on toistaiseki julkaissut kaksi erinomaisen koukuttavaa kirjaa: Hypnotisören ja Paganini-kontrakt kirjoissa esiintyy suomalaistaustainen poliisi Joona Linna – joka perisuomalaiseen tapaan on aina oikessa. Kummankin lukeminen onnistui virkamiesruotsilla mainiosti. Suosittelen lämpimästi muillekin.
Kategoria(t): dekkarit
Pukinkontista löytyi tänäkin vuonna muutama dekkari/jännäri. Lee Childin ensimmäinen Reacher-kirja Killing Floor, Kathy Reichsin Cross Bones ja Elisabeth Georgen uusin What Came Before He Shot Her. Lee Childin Reacher-sarja on ollut kaikessa stereotyyppisyydessään hyvin viihdyttävä. Kirjailijahan on itse britti vaikka kirjoissa liikutaan täysin jenkkimaisemissa ja jenkkihahmoissa. Maailmassa pitää olla jotain pysyvää. Siinä kenties Childin suosion salaisuus.
Kathy Reichsin kirjoista minulta olikin tuo Cross Bones lukematta. Tai olin sitä joskus aloittanut mutta en päässyt eteenpäin. Nyt pitää yrittää uudelleen. Kathy Reichs oli ensimmäisillä kirjoillaan hyvässä vireessä ja sankaritarkin tuntui helpommin lähestyttävältä kuin Cornwellin neiti Täydellisyys, Scarpetta, josta säröä ei löydy hakemallakaan. Loppua kohden Cornwellit ovat käyneet yhä ahdistavimmiksi, kuvastanee tämän itsensä asein ja henkivartijoin ympäröineen kirjailijan omaa sielunmaisemaa. Joten Reichsin Tempe Brennan on tervetullut vaihtoehto. Toivotaan että myös Cornwell nostaa tasoaan. Kovan kilpailijan Scarpetta on saanut myös Karin Slaughterin luomasta Sara Lintonista. Slaughterin kirjat ovat huimia, mutta nimensä mukaisesti sisältävät silpomista yli normaalin tarpeen. Missä kulkee raja? Tässä kohtaa ainakin minulla. Silti olen lukenut kaikki Slaughterin kirjat. Toivon mukaan Slaughter jatkossa luo jännitystä muillakin keinoilla.
Elisabeth Georgea olen seurannut aina kirjaan In Pursuit of Proper Sinner saakka. Sitten tiemme jostain syystä erkanivat, ehkä ajauduin nopeampitempoisten dekkarien maailmaan Dennis LaHainen myötä ja hitaammat brittityyppiset teokset jäivät sivuun. Lynleystä tehty tv-sarja on muuten karmivan huonoa halpatuotantoa. BBC:n olisi luullut panostavan tähän hahmoon hiukan enemmän, sillä Georgen kirjoissa siihen olisi ollut ainekset - aina Morsen mittoihin asti.
Kategoria(t): dekkarit
Peter Robinsonin dekkarihahmo Alan Banks liikkuu jossakin jenkkiläisen Harry Boschin (Connelly) ja englantilaisen Wexfordin (Rendell) välimaastossa. Kirjasarja on ollut erinomaisen laadukas pitkin matkaa. Ehkäpä tietyt maneerit alkavat toistaa itseään viimeisissä kirjoissa, mutta niinhän ihmiselle vanhetessaan käy.
Käsissäni on juuri sarjan viimeisin teos: Friend of The Devil. Merkillistä kyllä, sitä ei ole vielä listattu kirjailijan kotisivuillekaan. Siellä uutuusteoksena keikkuu edelleen jokin kuukausi sitten lukemani Playing With Fire.
Kipinä dekkarien lukemiseen taisi syttyä jo pienenä. Jos en ihan väärin muista, niin Viisikko oli yksi ensimmäisistä seikkailusarjoista joihin jäin nalkkiin. Olen ne kaikki lukenut moneen kertaan ja ajatuksena on ollut jossain vaiheessa lukea ne vielä alkuperäiskielellä. Silloin ei tosin parane olla laihdutuskuurilla.
Muitakin suomennettuja Enid Blytoneita on tullut luettua: Salaisuus-sarja, Seikkailu-sarja ja SOS-sarja. Jälkimmäisestä en ole kaikkia lukenut, sillä se oli jo liian kevyttä. Näiden suomennettujen ohella Blyton on kirjoittanut paljon muutakin. Myös Hitchcockiin perustuvaa Kolme etsivää-sarjaa tuli luettua, Hardy-veljeksiä ja Neiti Etsivääkin jonkun verran. Enpäs enää muistakaan nimeltä sitä ruotsalaista sarjaa jota myös luin, olisikohan se ollut Etsiväkaksoset tai jotain vastaavaa? Se taisi sisältää myös aimo annoksen tilannekomiikkaa.
- Kuusi kaverusta (Paul-Jacques Bonzo)
- Kalle Mestarietsivät (Astrid Lindgren)
- Ken Holt-kirjat (Bruce Campbell)
- Viisikot (Enid Blyton)
- Seikkailu-kirjat (Enid Blyton)
Näistä harppasin dekkareihin Agatha Christien kautta. Evelyn Anthony, Helen McInnes, Desmond Bagley, Robert Ludlum ja Alistair McLean johdattivat puolestaan jännäreiden pariin. Kaikki nämä edellämainitut löytyivät vanhempien kirjahyllystä. Olivat vissiin Suuren Suomalaisen Kirjakerhon lähetyslistalla.
Kategoria(t): dekkarit
1 Patrick Kenzie ja Angela Gennaro
2 Harry Bosch
3 Elvis Cole
4 Alan Banks
5 Lucas Davenport
Dennis Lehanen bostonilaisetsivät vievät tämän hetken kärkipaikan, vaikka sarjaan ei ole viiden kirjan jälkeen ilmestynyt jatkoa. Tai ehkä juuri siksi. Liika on liikaa. Harva kirjailija pystyy puhaltamaan sankariinsa verta ja lihaa enää sen jälkeen. Kuudetta kumminkin vesi kielellä odotetaan, vaikkakin ehkä turhaan. Viimeisin tämän sarjan kirja on jo vuodelta 1999. Sen jälkeen Lehane on kirjoittanut mm. teoksen Mystic River, josta Clint Eastwood ohjasi hienon elokuvan.
Harry Bosch on Michael Connellyn jo kertaalleen eläkkeelle jäänyt konkaripoliisi, joka tuntee Los Angelesin läpikotaisin. Connelly itse on työskennellyt Los Angelesissä rikostoimittajana vuosikaudet ja piirtää kaupungista ja sen poliisivoimista uskottavan kuvan.
Los Angeles on myös Elvis Colen päänäyttämö, mutta tyyliltään tämä yksityisetsivä on täysin toista maata kuin Harry Bosch. Elviksen apuri Joe Pike on muuten juuri saanut ensimmäisen oman kirjansa, joka on vielä minulta lukematta. Robert Crais kirjoittaa sujuvaa ja nautittavaa kieltä. Elvis on rock’n roll.
Alan Banks on rikostarkastaja Yorkshiren nummilla, jossakin Leedsin liepeillä. Siellä hän nimittäin tekee levyostoksensa ja käy kuuntelemassa folkia, jazzia ja klassista. Musiikki ja elokuvat ovat aika hyvin esillä näissä Peter Robinsonin mainioissa kirjoissa. Banks onkin ainut englantilaisdekkari tällä listalla, vaikka luen varsin paljon täkäläisiä kirjailijoita. Robinsonin kirjoissa tempo on verkkainen ja mukana on aimo annos perinteistä arvoitusten ratkaisemista, Christien tyyliin. Hieno kirjasarja, josta aina oppii jotakin uutta.
John Sandfordin sankari on Lucas Davenport, joka ajaa Porschella ja suunnittelee tietokonepelejä päivätyönsä ohella. Davenport ei hahmona nouse erityisen kiinnostavaksi, mutta Sandford osaa rakentaa hyviä tarinoita joihin Davenport sopii kuin nappi silmään. Tai lapio hankeen, Minneapolisissa kun ollaan. Davenportin morsmaikku on Weather Kärkinnen, suomalaista sukujuurta. Jaa…
Kovin monet dekkarit kärsivät heikoista suomennoksista. Alkuperäisen teoksen hengestä ei useinkaan ole mitään jäljellä ja dialogit ovat epäuskottavia, monesti kornejakin. Kannattaa siis kaivella esiin englanninkieliset alkuperäisteokset.
