Aksentti

Olemme asuneet nyt viikon verran espanjalaisessa pikkukylässä (1600 henkeä). Kylä sijaitsee laaksossa, jota värittävät mandariini- ja sitruunapuut. Jokaiseen viljelyyn kelpaavaan kolkkaan on istutettu hedelmäpuita. En ole uskaltanut näistä joutomaan puista yhtäkään hedelmää ottaa, vaikka mieli on tehnytkin. Kaiketi maahanpudonneen sentään voisi syödä parempiin suihin. Kaupoissa myytävät tomaatit ovat järjestään kovia ja sisältä valkoisia. Myydäänkö valioyksilöt siis ulkomaille? Pohjoismaisissa vihanneksissa on maku aivan omaa luokkaansa, kiitos pitkän kasvukauden.

Merkillepantavinta  täällä on ollut koirien jatkuva räksytys ja savun haju. Viljelmillä poltetaan ilmeisesti oksia ja taloissa puita. Siesta-aika sulkee kaikki liikkeet jotka tässä pikkukylässä on. Suurin osa liikkeistä on englantilaisten pitämiä ja tuotteisto sen mukainen. Sunnuntaisin kaikki onkin kiinni.

Paikalliset tiet ovat kiemuraisia vuoristoteitä. Mikä näyttää kartalla muutamalta kilometriltä, osoittautuu tunnin mittaiseksi savotaksi. Matkanopeus on 20-40 km/h. Tiet ovat kapeita ja rotkot jyrkkiä.

Nuorimmaiselle lapselle pulmia ovat aiheuttaneet kaktukset. Luontokävelyitä emme ole voineet harrastaa kun puutarhankin pikkukaktus on jo joutunut luovuttamaan osan piikeistään. Niitä onkin kova tuska nyppiä sormistä. Aika vihulaisia.