Aksentti

Pukinkontista löytyi tänäkin vuonna muutama dekkari/jännäri. Lee Childin ensimmäinen Reacher-kirja Killing Floor, Kathy Reichsin Cross Bones ja Elisabeth Georgen uusin What Came Before He Shot Her. Lee Childin Reacher-sarja on ollut kaikessa stereotyyppisyydessään hyvin viihdyttävä. Kirjailijahan on itse britti vaikka kirjoissa liikutaan täysin jenkkimaisemissa ja jenkkihahmoissa. Maailmassa pitää olla jotain pysyvää. Siinä kenties Childin suosion salaisuus.

Kathy Reichsin kirjoista minulta olikin tuo Cross Bones lukematta. Tai olin sitä joskus aloittanut mutta en päässyt eteenpäin. Nyt pitää yrittää uudelleen. Kathy Reichs oli ensimmäisillä kirjoillaan  hyvässä vireessä ja sankaritarkin tuntui helpommin lähestyttävältä kuin Cornwellin neiti Täydellisyys, Scarpetta, josta säröä ei löydy hakemallakaan. Loppua kohden Cornwellit ovat käyneet yhä ahdistavimmiksi, kuvastanee tämän itsensä asein ja henkivartijoin ympäröineen kirjailijan omaa sielunmaisemaa. Joten Reichsin Tempe Brennan on tervetullut vaihtoehto. Toivotaan että myös Cornwell nostaa tasoaan. Kovan kilpailijan Scarpetta on saanut myös Karin Slaughterin luomasta Sara Lintonista. Slaughterin kirjat ovat huimia, mutta nimensä mukaisesti sisältävät silpomista yli normaalin tarpeen. Missä kulkee raja? Tässä kohtaa ainakin minulla. Silti olen lukenut kaikki Slaughterin kirjat. Toivon mukaan Slaughter jatkossa luo jännitystä muillakin keinoilla.

 Elisabeth Georgea olen seurannut aina kirjaan In Pursuit of Proper Sinner saakka. Sitten tiemme jostain syystä erkanivat, ehkä ajauduin nopeampitempoisten dekkarien maailmaan Dennis LaHainen myötä ja hitaammat brittityyppiset teokset jäivät sivuun. Lynleystä tehty tv-sarja on muuten karmivan huonoa halpatuotantoa. BBC:n olisi luullut panostavan tähän hahmoon hiukan enemmän, sillä Georgen kirjoissa siihen olisi ollut ainekset -  aina Morsen mittoihin asti.