Aihe: jytä
Suosikkikappaleita Springsteenin pitkästä tuotannosta voisi listata pitkän rivin. Toisinaan uran alkutaipaleen Sandy ja Spirit In The Night ovat ylittämättömiä. Nelosälppärin Darkness In The Edge of Town ja Candy’s Room kuulostavat aina yhtä hyviltä. Hiukan jazzahtavampaa Brucea edustaa Meeting Across The River. Tracks-paketilta löytyvät Iceman ja Roulette iskivät ainakin minuun.
Juuri tällä hetkellä ottaisin autiolle saarelle mukaan nämä:
-
Atlantic City
-
Brilliant Disguise
-
Youngstown
-
Racing In The Streets
-
Lucky Town
Lontoon West Endissä pyörii joka ilta useampia musikaaleja, joihin sopii istahtaa shoppailun ja nähtävyyksien katselun jälkeen rentoutumaan. Musikaalihistoriani ei ole päätähuimaava, mutta seuraavat teokset olen nähnyt viimeisen kahden vuoden aikana: The Producers, Billy Elliott, Mary Poppins ja Evita. Mary Poppins oli näistä ehdottomasti omaa luokkaansa ja koskapa se lähestyy viimeisiä näytöksiään, suosittelisin sitä lämpimästi. Billy Elliott oli minulle suuri pettymys, mikä ei silti tarkoita että se olisi erityisen huono, odotukset olivat ehkä Mary Poppinsin jälkeen liian korkealla. The Producers oli mainio pläjäys, Evita hiukan tavanomainen.
Uudemmista kannattanee kokeilla Hairspray-musikaalia, jota on kehuttu kovasti. Liput sinne saattavat olla hiukkasen kalliimmat. Myös Abba-hitteihin pohjautuvaa Mamma Miaa ovat kaikki kehuneet, mutta sinnekin lipun hinnat ovat todella kovat. Koskapa Lords of The Ringsin musikaaliversiota vauhdittaa Värttinän soundtrack, sekin kannattaisi varmaan katsastaa.
Itse olen hankkinut lippuja lastminute.comista ja prosessi on toiminut aina hienosti. Tarjolla on usein myös edullisia paketteja joihin kuuluu lounas/päivällinen ja musikaaliliput. Tällöin ei aina ole niin tarkkaa mihin musikaaliin ne liput edes saa, kun hinta on 20 puntaa yhteensä. Näitä kahdenkympin paketteja saa tällä hetkellä niin Lords of The Ringiin kuin Tinttiinkin.
Uudelleen näyttämölle tuotua La Cage aux Folles on kehuttu kovasti. Sekin siis tsekkaamisen arvoinen.
Aihe: leffat
Merkillistä kyllä tähän vuoteenkin mahtuu kotimainen leffakokemus, eikä lainkaan huono sellainen. Aleksi Salmenperän Miehen työ on ihan mielenkiintoinen teos ja aihekin kotimaiselle filmille aika poikkeuksellinen. Kuuluu kaikin puolin positiivisiin kokemuksiin. Kulttuuriero ranskalais-englantilaiseen Seuralaiseen on aika iso, vaikka teemat ovat hyvin samanlaiset.
Zodiac oli yksi omista suosikeistani. Se on pitkä ja hidas elokuva jossa tapahtumia on loppujen lopuksi hyvin vähän. Vähistä aineksista on kuitenkin saatu mukaansatempaava kokonaisuus. Zodiac on draama, tragikomedia ja trilleri yhdessä paketissa.
Saksalainen Lives Of Others oli yksi kriitikkojen suosikkileffoista Brittein saarilla. Ehkä juuri siksi elokuva oli pienoinen pettymys. Ilman ennakkohehkutusta tämä elokuva olisi voinut olla yksi henkilökohataisista löydöistäkin. Hyvin realistinen ja ehjä kuvaus Itä-Berliinin viimeisistä vuosista. Itä-saksalaista nostalgiaa tarjoiltiin taannoin myös hienossa Good Bye Lenin (2003) elokuvassa.
Viimeisimmän Harry Potterin näin nuoremman väen seurassa elokuvissa. Olen nähnyt aiemmatkin ja pidin niitä ihan hyvinä. Tästä viimeisimmästä en muista kertakaikkiaan mitään. Yritin lueskella arvioita leffasta jotta juoni palautuisi mieleen, mutta vaikka elokuvaa oli ylistetty maasta taivaiseen, ei kukaan kyennyt kertomaan mitä tässä elokuvassa itse asiassa tapahtui. En siis jaksa muistaa.
Ocean’s Thirteen on trilogian heikoin lenkki, vaikka eipä edellinenkään vakuuttanut. Ocean’s Eleven taas jaksaa viihdyttää edelleen.
Jatketaan listaa taas myöhemmin..
Aihe: jytä
The Guardian on koonnut linkkejä ilmaisiin “jouluaiheisiin” kappaleisiin. Mukana ovat mm. Manic Street Preachers, Super Furry Animal, Goldie Lookin Chain ja Kula Shaker.
Aihe: jytä
Regina-niminen yhtye lahjoittaa kappaleensa Näinä mustina iltoina iloksemme näinä mustina iltoina. Kappaleesta on kaksi versiota. Alkuperäinen miksaamaton version on hieno:
YLEn mukaan John Lennonin Happy Xmas on soitetuin joululaulu Suomen kaupallisilla radioasemilla. Toiseksi soitetuin on Whamin Last Christmas ja vasta kolmannelta sijalta löytyy kotimainen kappale, Vesa-Matti Loirin Sydämeeni joulun teen. Neljäntenä on sitten Katri-Helenan Joulumaa.
Tässäpä siis selitys miksi ei jaksaisi enää yhtään kertaa kuulla Happy Xmasia tai Last Christmasia. Hoh-hoh-hoijaa sentään. Loirikin piristää tuossa välissä kummasti.
Entäs täällä Euroopan toisella laidalla sitten, mitä täällä soitetaan jouluna? Näin lonkalta voisi heittää ainakin seuraavat kappaleet, joita jo tälläkin viikolla on kuultu riittämiin: nuo kaksi ekaa, Fairytale of New York (Pogues ja Kirsty McCall), Sladen Merry Xmas ja McCartneyn Wonderful Xmas Time. Puhki kuluneita kaikki tyynni, jopa Poguesin hieno kappale.
Jenkkien soitetuimpia kun selailee, niin jähmeältä näyttää sielläkin. Hiukkasen vielä imelämpää kuin Euroopassa konsanaan.
Kyllähän niitä kuunneltaviakin joululauluja löytyy, ja mikäs pakko sitä on joululauluja edes kuunnella.
Ehkäpä sitä voisi vaikkapa tutustua venäläiseen, espanjalaiseen, italialaiseen ja ranskalaiseen joulumusiikkiin ja kuunnella ensi jouluna niitä. Olisipahan jotain uutta.
Aihe: jytä
Tässä muidenkin iloksi kolme blogia jotka ovat innostuneet listaamaan joululauluja. Näistä löytyy joka makuun.
Aihe: leffat
Nyt kun tuo levypuoli on käyty ainakin osittain läpi, onkin syytä mietiskellä mitkä leffat ovat osoittautuneet aikaa ja kulutusta kestäviksi. Löytyyhän niitäkin. Ainakin nämä seuraavat elokuvat olen nähnyt useampaan kertaan ja aion ne varmasti uudestaankin vielä katsoa.
Draama:
- Kaikki presidentin miehet (Alan J.Pakula 1976)
- Kultalampi (Mark Rydell 1981)
- The Fabulous Baker Boys (Steve Kloves 1981)
- Brasilian pojat (Franklin J Schaffner 1978)
- Kramer vs Kramer (Robert Benton 1979)
- Hiljaiset sillat (Clint Eastwood 1995)
- Hellyyden ehdoilla (James L.Brooks 1983)
- Steel Magnolias (Thomas Schlamme 1990)
- Broadcast News (James L.Brooks 1987)
- Vuorovetten prinssi (Barbra Streisand 1991)
- The Talented Mister Ripley (Anthony Minghella 1999)
- Thelma and Louise (Ridley Scott 1991)
- Tavallisia ihmisiä (Robert Redford 1980)
- Touching The Void (Kevin Macdonald 2003)
- The Big Chill (Lawrence Kasdan 1983)
- Indian Runner (Sean Penn 1991)
- American Beauty (Sam Mendes 1999)
Romantiikka:
- Frankie and Johnny (Garry Marshall 1991)
- Pretty Woman (Garry Marshall 1990)
- Kun Harry tapasi Sallyn (Rob Reiner 1989)
- Green Card (Peter Weir 1990)
- Good Morning Vietnam (Barry Levinson 1987)
- Michael (Nora Ephron 1996)
- For Love or Money (Barry Sonnenfeld 1993)
Komedia:
- As Good As It Gets (James L.Brooks 1997)
- Kimpassa (Lukas Moodysson 2000)
- Groundhog Day (Harols Ramis 1993)
- Vaihtokaupat (John Landis 1983)
- The Birdcage (Mike Nichols 1996)
- Animal House (Harols Ramis 1978)
- O Brother, Where Art Thou (Joel Coen 2000)
- Doc Hollywood (Michael Caton-Jones 1991)
- Out Of Sight (Steven Soderbergh 1998)
Jännitys/toiminta:
- Kummisetä (Francis Ford Coppola 1972)
- Kauriinmetsästäjät (Michael Cimino 1978)
- Badlands (Terrence Malick 1973)
- Likainen Harry (Don Siegel 1971)
- Manhunter (Michael Mann 1986)
- Todistaja (Peter Weir 1985)
- Die Hard (John McTiernan 1988)
- Pelikaanimuistio (Alan J.Pakula 1993)
- The Long Kiss Goodnight (Renny Harlin 1996)
- Cliffhanger (Renny Harlin 1993)
- In The Line Of Fire (Wolfgand Petersen 1993)
- Fargo (Joel Coen 1996)
- The Net (Irwin Winkler 1995)
Lastenleffat:
- Big (James L.Brooks 1988)
- Peppi Pitkätossut (Olle Hellbom 1969,1970 )
- E.T. (Steven Spielberg 1982)
- Bim, mustakorva (Stanislav Rostotsky 1977)
- Back to the Future (Robert Zemeckis 1985)
Päivitellään taas listaa kunhan muisti palailee. Pätkittäin siis.
Tulipahan muuten mieleen, että siinä missä VHS-kasetit kestävät kulutusta, DVD-levyt tökkivät jo muutaman käyttökerran jälkeen pahasti. Samalla tavalla vinyyli päihittää kestävyydessä cd-levyn.
Sunnuntaipäivän saa Lontoossa mukavaan alkuun ostamalla vaikkapa Observerin tai Sunday Timesin ja istahtamalla hyvään pubiin sitä lukemaan. Lasiin real alea ja aamupäivä sujuu rattoisasti. Ja ainahan voi jäädä myös lounaalle. Perinteistä Sunday roastia pitää kokeilla ainakin kertaalleen. Useimmiten sen voi valita naudasta, lampaasta tai kanasta. Ja kyytipojaksi tarjoillaan uunissa paistettuja perunoita, Yorkshire pudding ja kastiketta. Ja tuo puddinghan ei tässä yhteydessä ole jälkiruokaa, kuten tavallisesti, vaan suolainen kohokas jota nautitaan leivän tapaan. Jälkiruuat ovat muuten tällä saarella hyviä. Niitä kannattaa kokeilla. Muulloinkin kuin sunnuntaina.
Aihe: jytä
Niin, onkohan niitä sellaisia. Kun näitä ns. musiikin asiantuntijoita kuuntelee ja lukee niin aina on jotain vikaa. Hyvä levy mutta väärin tehty. Tai hyvä levy mutta väärät tekijät.
Musiikki on makuasia. Toisen paska levy on toisen helmi. Hyvä niin. Musiikkia tehdään moneen makuun. Yleensä juuri se tekemällä tehty musiikki tosin on sitä kaikkein hepposinta laatua. Helmiä syntyy vahingossa?
Oma levyhyllyni on hajaantuneena eri paikkoihin joten olen viimeiset vuodet elänyt vähän evakossa. Ehkä juuri siitäkin syystä tuli mieleen, mihin levyihin sitä aina palaa. Ja kyllä niitä jokunen sentään löytyy. Ne ovat niitä täydellisiä levyjä. Yleensähän levyjen kanssa käy näin:
- kuunnellaan kerran tai pari, ei innosta, jää hyllyyn tai myydään kokonaan pois
- kuunnellaan heti ihan puhki kun kuulostaa niin hyvältä, mutta jää sitten kokonaan pois käytöstä
- löytyy yksi hyvä biisi, se kopioidaan kokoelmalle jota soitetaan kotona ja autossa, itse levyyn palataan ehkä löytöjen toivossa joskus uudelleen
- levy joka ei ehkä iske heti täysillä, mutta johon palataan uudelleen ja uudelleen
Noita ensimmäisen kategorian levyjä on omasta kokoelmastani enemmistö. Niin taitaa olla monella muullakin. Kakkosiin, eli kuoliaaksikuunneltuihin, kuuluu itselläni ainakin Manic Street Preachersin levy Everything Must Go. Kuuntelin sitä varmaan kuukauden verran tehokkaasti kun se oli niin hyvä. Sen jälkeen en ole kyennyt soittamaan sitä kertaakaan, itse asiassa tulee paha olo kun kuvittelenkin kuulevani sitä. Merkillistä. Ihan yhtä vahvaa reaktiota ei aiheuta Nick Caven upea No More Shall We Part. Sitäkin tuli kuunneltua niin monena yönä että enää ei tee mieli. Älyttömän hyvä levy siltikin.
Yhden hyvän biisin levyjäkin löytyy varmaan aimo annos. Enemmän kyllä niitä kahden tai kolmen hyvän biisin levyjä.
Muutama täydellinenkin levy sentään löytyy, näin vuosien käytön jälkeen niin voidaan sanoa. Tähän osastoon kuuluvat ainakin seuraavat helmet:
- Pelle Miljoona: Moottoritie on kuuma sekä Matkalla tuntemattomaan
- The Cardigans: Long Gone Before Daylight
- AC/DC: Back in Black
- Jennifer Warnes: Famous Blue Raincoat
- John Hiatt: Slow Turning ja Bring The Family
- Nina Simone: Please Dont Let Me Be Misunderstood (kokoelma)
- The Stone Roses: The Stone Roses
- Bruce Springsteen: Born To Run
- Dusty Springfield: Dusty In Memphis
- Patti Smith: Easter
- REM: Automatic For The People
- Fleetwood Mac: Rumours
- Eva Dahlgren: Ung Och Stolt
- Willie Nelson: Across The Borderline
- Blondie: Parallel Lines
- Sex Pistols: Never Mind The Bollocks
- Nick Lowe: The Convincer
- Talking Heads: Stop Making Sense
- Eppu Normaali: Akun tehdas ja Maximum Jee Jee
- Hector: Varjot ja lakanat
- Popeda: Raakaa voimaa (live) ja Mustat enkelit
- Paul Oxleys Unit: Living In The Western World
- Tuomari Nurmio: Kohdusta Hautaan
- Freud, Marx, Engels&Jung: Takamehtien Mekatähtiä
- Tracy Chapman:Tracy Chapman
- Crowded House:Recurring Dream (kokoelma)
- Neil Young:Freedom Live Rust ja Weld (live)
- John Lee Hooker: The Healer
- Alan Parsons Project: Ammonia Avenue
- Keith Richards: Talk Is Cheap
Tuosta Warnesin Cohen-levystä näkyy muuten ilmestyneen uusi juhlapainos, jossa on aiemmin julkaisemattomia kappaleita.
Lisäilenpä noita levyjä tuohon myöhemmin kun muistuu mieleen. Kun ei sitä levyhyllyä nyt ole käsillä.
Ravintola-alan ammattilaiset ovat valinneet taas Britannian parhaat ruokapubit. 30 parhaan joukosta löytyy 10 lontoolaista paikkaa. Tässä ne kävijöille vinkiksi:
- The Anchor and Hope,The Cut SE1
- The Garrison, Bermondsey Street SE1
- The Eagle, Farringdon Road EC1R
- The Narrow, Narrow Steet E14
- The Greyhound, Battersea High St
- The Anglesea Arms, Wingate Rd W6
- The Gun, Coldharbour E14
- The Pig’s Ear, Old Church St SW3
- The Cow, Westbourne Prk Road W2
- The Rosendale, Rosendale Road SE21
Jonoa riittänee lounasaikaan näissä kaikissa paikoissa.
