Aksentti

Seurasin sm-liigakiekkoa joskus aktiivisesti, aina vuodesta 1988 alkaen. Ulkomaille muuton jälkeen seuraaminen on pikkuhiljaa hiipunut kokonaan. Aluksi kuuntelin otteluja nettiradioiden kautta ja luin kiekkokeskusteluja ja tilastoja alan sivustoilta. Sitten seurasin enää pelkkiä tuloksia ja lopulta viimeiset pari vuotta olen tutkinut enää lopputaulukkoa.

 Muutama viikko sitten kävin Suomessa ja kävin ihan  paikan päällä katsomassa kolme ottelua. Halleissa on edelleen ihan mukava käydä, mutta itse peli oli kuin seisovaa vettä olisi katsonut. Suomalaisen jääkiekkoilijan prototyyppi näyttää aika kömpelöltä. Kokoa löytyy, taitoa ei nimeksikään. Nykypäivän taitoa on taklausten vastaanottaminen, karvaaminen, kulmapaini ja vastustajan blokkaaminen. Kiekollisella taidolla ei ainakaan näissä peleissä ollut mitään käyttöä: kiekkoa pidettiin kerrallaan minimaalisen vähän. Harvinaista oli, että kiekko saatiin siirrettyä kolmannellekin oman joukkueen pelaajalle. Yleensä se laitettiin sitä ennen vastustajan päätyyn tai menetettiin.

Toivon mukaan jossain vaiheessa ryhdytään taas arvostamaan pelaajia jotka rakastavat kiekkoa, siis sitä mustaa kumilätkää. Nämä nykypelaajat eli entiset nelosketjun jyrät (ryjät) kun ovat äärimmäisen tylsää seurattavaa. Mahtaisivatko nuo edes huomata jos kiekon jättäisi pois koko pelistä?