Aksentti

1. Maanantai (Apulanta)
2. Tuesday’s Gone (Lynyrd Skynyrd)
3. Wednesday Morning 3 a.m (Simon and Garfunkel)
4. Torstai (Freud Marx Engels & Jung)
5. Friday on my mind (The Easybeats)
6. Lauantai-ilta (Mamba)
7. Sunnuntaina (Tuomari Nurmio)

Tasan ei käy onni viikonpäivillekään. Perjantai, lauantai, sunnuntai ja maanantai ovat innoittaneet kasapäin viisuja, mutta muilla päivillä menee heikommin. Ilmeisesti arki ei inspiroi lauluniekkoja.

Maanantaikappaleita sävyttävät krapula ja paluu arkeen. Poikkeuksiakin toki löytyy – kumpaankin suuntaan. Banglesin Manic Monday on kaikesta huolimatta positiivinen rallatus. Boomtown Ratsin kappale nimeltä ”I don’t like Mondays” on suora lainaus  kalifornialaistytöltä, joka ampui koulutovereitaan joskus vuonna 1979. Teon syyksi hän mainitsi ettei pidä maanantaipäivistä. Toivottavasti sinun työ- tai koulukavereissasi ei ole näin pikkumaista porukkaa.

Kotimaisia maanantaibiisejä (joista osa on niitä kuuluisia maanantaikappaleita) löytyy vino pino: Tuomari Nurmio ja Kolmas Nainen ovat kumpikin kirjoittaneet Maanantain, Ypö-Viis sanoo sen hiukka selvemmin: Hyvästi masentava maanantai. Myös Problemsin Katupoikia pitää sisällään kappaleen Maanantaina. Iskelmäpuolelta lusikan soppaan heittävät Katri-Helena, Jukka Kuoppamäki Cat Stevens-käännöksellään ja Markku Aro. Apulannan Maanantai ei kumminkaan ole huono.

Tiistai. Ensimmäisenä tulee mieleen Rollareiden Ruby Tuesday. Aussibändi Eskimo Joe on muuten väsännyt Ruby Wednesdayn. David Bowiekin on tehnyt biisin tiistaista, mutta hän onkin tehnyt laulun melkein jokaisesta viikonpäivästä. Samaan pyrkii Tori Amos. Tiistaista jollottaa myös Sielun Veljet. Silloin Ismolla on rahat jo loppu ja vietetään taloustiistaita. Taiteilijat ovat köyhää porukkaa, vaikka ei äyritilastojen perusteella uskoisi. Niillä ei raha taskussa kauan polttele. Olisivat ryhtyneet vaikka opettamaan tai sairaanhoitajiksi, niin menisi paremmin. Voi sitä taiteen paloa…

Keskiviikko. Silloin ei aina edes sada. Simppa ja Garfunkkeli tekivät siitä kumminkin hienon laulun. Muista ei paljon kannata mainita. Mikko Perkoilasta ei Suomen Simppaa saa tekemälläkään. Garfunkkeliinkaan ei taida tukka riittää.

Torstaista tiedetään ainakin sen verran, että Reijo Kallio viettää sitä Toijalassa ja Kekkosen Vieno puolestaan Porvoossa. Torstaisin he eivät koskaan siis tapaa. Rutiineita kannattaisi joskus murtaa, pala kerrallaan. Tavatkaapa joskus vaikka puolivälissä.

Perjantaista pitää tehdä laulu jos haluaa myydä! Levy-yhtiötkin pitävät perjantailauluista. Mitäs sitä perjantaisin autoradioista ja jukeboxeista muuta soitettaisiin kuin Dingon tai Miljoonasateen Perjantaita. Tai miten olisi Juliet Jonesin Sydämen Perjantai-ilta? Jos omaa ei saa tehdyksi voi aina kääntää valmiin hitin. Niin ovat tehneet Hector ja Kisu. Easybeatsin perjantaibiisi on niin hyvä että sitä on käännetty suomeksi moneen otteeseen.

Lauantaista tulevat mieleen (edelleen, voi hyvä isä) Heikki Hietamies ja Anneli Tempakka. Ihmismieli on pimeä kapistus. Mitäpä olisi suomalainen lauantain vietto ollut ilman Lauantaitansseja ja Nuorten Sävelradiota, saati sitten Olen erilainen nuori – ohjelmasarjaa. Lauantai-kappaleita ei tässä valossa uskalla soittaa lainkaan. Mamban Lauantai-ilta sentään pysyy aina pinnalla. Mene pois, Anneli!

Sunnuntaille olisi parikin kutsua. Solistiyhtye Suomi haluaisi kanssani soutamaan ja M.A.Numminen ongelle. Tästä ei tule edes ongelmaa. Kukapa ei haluaisi Mauri Anteron kanssa onkimaan. Katri-Helena näköjään autoilee sunnuntaisin. Höh, ehkäpä Panu ei ollut semmosesta niin innostunut. Kaikkihan eivät autossa pysty lukemaan runojakaan. Moni avioliitto kaatuu sunnuntaina, toiset jopa sunnuntaisin. Silloin voi kuunnella Tuomari Nurmion Sunnuntaita.