Kipinä dekkarien lukemiseen taisi syttyä jo pienenä. Jos en ihan väärin muista, niin Viisikko oli yksi ensimmäisistä seikkailusarjoista joihin jäin nalkkiin. Olen ne kaikki lukenut moneen kertaan ja ajatuksena on ollut jossain vaiheessa lukea ne vielä alkuperäiskielellä. Silloin ei tosin parane olla laihdutuskuurilla.
Muitakin suomennettuja Enid Blytoneita on tullut luettua: Salaisuus-sarja, Seikkailu-sarja ja SOS-sarja. Jälkimmäisestä en ole kaikkia lukenut, sillä se oli jo liian kevyttä. Näiden suomennettujen ohella Blyton on kirjoittanut paljon muutakin. Myös Hitchcockiin perustuvaa Kolme etsivää-sarjaa tuli luettua, Hardy-veljeksiä ja Neiti Etsivääkin jonkun verran. Enpäs enää muistakaan nimeltä sitä ruotsalaista sarjaa jota myös luin, olisikohan se ollut Etsiväkaksoset tai jotain vastaavaa? Se taisi sisältää myös aimo annoksen tilannekomiikkaa.
- Kuusi kaverusta (Paul-Jacques Bonzo)
- Kalle Mestarietsivät (Astrid Lindgren)
- Ken Holt-kirjat (Bruce Campbell)
- Viisikot (Enid Blyton)
- Seikkailu-kirjat (Enid Blyton)
Näistä harppasin dekkareihin Agatha Christien kautta. Evelyn Anthony, Helen McInnes, Desmond Bagley, Robert Ludlum ja Alistair McLean johdattivat puolestaan jännäreiden pariin. Kaikki nämä edellämainitut löytyivät vanhempien kirjahyllystä. Olivat vissiin Suuren Suomalaisen Kirjakerhon lähetyslistalla.
Aihe: jytä
Eurooppalaisilta kuuntelijoilta on kyselty mitkä bändit he mieluiten näkisivät jälleen esiintymislavalla ja tällaisia vastauksia he antoivat:
- Pink Floyd
- Abba
- Guns’n Roses
- The Jam
- Talking Heads
Näitä uudelleenlämmittelyjä tapahtuu aina silloin tällöin, milloin nostalgiasyistä, milloin rahantarpeesta. Tänä vuonna live-comebackin tulevat tekemään vielä Led Zeppelin ja Sex Pistols. Keikoista viis, mutta uutta materiaalia olisi kiva joskus vielä kuulla noilta Puhuvilta Päiltä.
Aihe: leffat
Moby on säveltänyt 70 kappaletta indie-elokuvantekijöiden vapaaseen käyttöön. Jos siis olet innokas kuvaaja tai ohjaaja niin käypä tutustumassa Mobyn teoksiin. Osoite on www.mobygratis.com.
Aihe: jytä
Tee lista kaikkien aikojen suosikkibiiseistäsi. Kirjaudu sisään vaikkapa last.fm-palveluun ja kokoa niistä itsellesi soittolista. Ja sitten kuuntelemaan. Viikon jälkeen huomaat että ne eivät enää olekaan suosikkejasi. Tehosoitto tuhoaa kappaleista kaiken hohdon nopeasti.
Nyt minulla ei ole enää suosikkilistaa. Pitäisi löytää uusia suosikkeja. Niitähän voisi tietenkin etsiä näistä samaisista palveluista, mutta jokin puuttuu. Toimittaja? Musiikkitoimittaja joka osaa asiansa on mainio kapistus. Jos sellainen sattuu kohdalle, sitä kuuntelee melkein mitä musiikkia tahansa. Johdannot ja taustat ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin ne itse kappaleet. Soittolistat ovat osoittaneet ainakin sen. Silti lähes kaikki radioasemat ovat alistuneet soittolistateollisuudelle. Mutta nekin sentään hakkaavat nämä nettien soittolistapalvelut. Hm-mm. Eivät aina. Ylipirteät ja kikattavat toimittajat kumoavat tämän säännön. Siinä menivät siis Radio Nova, KissFM ja NRJ kertaheitolla pöntöstä alas. Kukapa tosin haluaisi samoja loppuunkaluttuja 80-ja 90-luvun kappaleita veivata viikko toisensa jälkeen muutenkaan. No, ilmeisen moni.
Maailmassa on varmasti vielä monia hyviä radioasemia. Netti on tietenkin tuonut nekin lähemmäs. Paitsi Suomessa. Meillä musiikinsoitto on kallista. Se joskus harmittaa täällä Lontoossa. Olisi välillä kiva kuunnella kotimaistakin musiikkia. Radio Helsinki taitaa olla ainut asema joka enää nettiaalloilla kuuluu. Eikä sekään istu ihan jokaiseen makuun. Mutta täytyy antaa asemalle pinnat siitä, että ovat valinneet valtavirrasta poikkeavan linjan ja pysyneet sillä uskollisesti. Näitä asemia tarvittaisiin paljon lisää.
Englannissa, kenties Iso-Britanniassa laajemminkin, tarjonta on lähes tyystin englanninkielistä. Eurooppalaista kevyttä musiikkia ei täällä tunnusteta, ei myöskään elokuvia. Niitä kuulee ja näkee erikoisfestareilla, ei juuri koskaan valtakanavilla. Tämä on jokseenkin merkillistä maassa, joka on hyvin monikulttuurinen. Televisio ja radio eivät sitä heijasta. AM-aalloilla ja satelliitikanavilla on kyllä mahdollista kuunnella ja katsella intian ja arabiankielisiä lähetyksiä, mutta eurooppalaisen kulttuurialueen tuotoksia ei. Klassinen musiikki, taide, muoti, muotoilu ja arkkitehtuuri kattavat koko kirjon, mutta populaarimusiikki ja audiovisuaalinen kulttuuri keskittyvät hyvin vankasti englanninkieliseen tuotantoon. Sekin on 90% tuotettu Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Osoitus siitä että Iso-Britannia ei ole Euroopassa kotonaan.
Uskaltaisinpa väittää että suurin osa eurooppalaisista valtioista esittää naapureidensa tuotoksia varsin laajasti. Suomessa on totuttu katsomaan lauantaisin saksalaisia dekkarisarjoja, viikolla ruotsalaisia ja ranskalaisia viihdesarjoja ja iltaisin monenkirjavia elokuvia. Se on aika merkittävä kulttuuriperintö. En ole sitä aiemmin osannut tiedostaa.
Mentiin hiukan ohi maalin. Piti päätyä toteamukseen että tehosoitto tuhoaa kaiken kauniin. Liika on liikaa. Musanarkkariksi ei kannata päätyä. Miten ihanaa onkaan yhtäkkiä kuulla radiosta kappale joka pysäyttää. Vaikka niitä ei tulisi kuin se yksi viikossa, tai yksi kuussa, se on elämyksenä vaikuttava. Hyvästi, last.fm.
Siitä on aikaa kun viimeksi kävin kuuntelemassa musiikkia ihan livenä. Jos nyt ei lasketa lähipubin Elvis imitaattoria mukaan. Viimeisimmät tapahtumat osuvat vuoteen 2003, jolloin näin peräti kaksi maailmanluokan artistia: Bruce Springsteenin Olympiastadionilla ja Bettye Lavetten Rauma Bluesissa. Molemmat tekivät todella hienon keikan. Niitä hienoimpia keikkoja pohtiessa paljastui että aika paljon sitä on kuitenkin tullut keikoilla käytyä, vaikka oma mielikuva oli ihan toinen. Muisti vaan pakkaa pätkimään, eikä monestakaan ole jäänyt juuri mitään mieleen. Eikä se johdu ihan alkoholistakaan vaan ylipäänsä kehnosta muistista. Kun keskittyy täysillä sen hetkiseen, ei ehdi siirtämään asioita muistiin. Näin ainakin sen itselleni olen selittänyt. Sama pätee näet kirjoihin ja elokuviin. Toiset pystyvät toistamaan juonen käänteet pienintä piirtoa myöten, minä muistan vain suuret linjat – jos niitäkään.
- Flaming Sideburns, pieni klubi Berliinin itäpuolella, joskus vuonna 1995
- Popeda, Lallintalo, Köyliö, 1983 tai niillä main
- Bruce Springsteen, Olympiastadion Helsinki, 2003
- Mano Negro (Manu Chao), Pfefferberg, Berliini, samalla reissulla kuin fleimarit
- Kent, Jäähalli, Helsinki 1999, Cardigansin lämppärit varastivat yleisön suvereenisti
Ruisrockissa on tullut nähtyä mm. Santana, Lloyd Cole &Commotions, Screaming Blue Messiah, Juice, Hothouse Flowers ja Imperiet. Pori Jazzissa myös Santana, Jeff Healy Band, Manhattan Transfer, Stevie Ray Vaughn, Chuck Berry ja Eartha Kitt.
Varhaisimmat keikkamuistot liittyvät Köyliön Lallintaloon, jossa valtakunnan rokkieliitti vieraili säännöllisesti. Mieleenpainuvimman keikan siellä heitti Popeda. Tuolloin lava oli ylhäällä katonrajassa ja Pate kukkoili nuorena miehenä vähintään yhtä mallikkaasti kuin David Johansen. Hiki virtasi ja Arwon kitara parkui. Lallintalolla tuli nähtyä myös Yö, Juice, Sliipparit (Tiina Tiikerin kera) ja Mamba, mahdollisesti Dingokin. Hämärästi muistaisin että ainakin Hanoi Rocks, Miljoonasade ja Uriah Heep tuli katsastettua. Elettiin 80-luvun puoltaväliä. Kitaroiden ohella Lallintalon katveessa lätisi usein vähän muutakin. Oli se vaan aikamoista touhua. Ja silloin se vaikutti ihan normaalilta lauantai-illalta.
Alivaltiosihteeri heitti Tampereen Ylioppilastalolla hienon keikan joskus 1989, siellä tuli käytyä katsomassa muitakin artisteja mutta en kuolemaksenikaan muista mitä? Löytyisiköhän netistä vanhoja keikkalistoja. Ruisrockin (http://turkumusicfestival.fi/ruisrock/historia/default.html), Rauma Bluesin ja Pori Jazzin listat ainakin löytyvät. Kiitokset siitä.
Stray Catsin Kaivopuiston keikasta vuonna 1989 näyttää löytyvän videota You Tubesta. Mitäpä sieltä ei löytyisi. (http://uk.youtube.com/watch?v=7Ymy9i-6SX4)
Tylsimmän keikan tittelin saa Eric Clapton, joka kävi joskus 90-luvulla Hartwall Areenassa tunnelmoimassa setillisen haaleaa ja vaaleaa aikuisrokkia. Hoh-hoijaa.
- Valo yössä (Tuomari Nurmio 1979)
- Kakerock (Kake-Singers 1978)
- Rockabilly Rebel (Matchbox 1979)
- Rockabilly Rules (Crazy Cavan 1981)
- I Was Made For Loving You (Kiss 1979)
Tähän maailman aikaan rock teki vasta tuloaan eettereihin ja sitä annosteltiin tarkasti. Rockradio perustettiin vuonna 1980. Se taisi saada soittoaikaa kaksi tuntia joka toinen päivä: maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina. Jos en ihan väärin muista. Ohjelma alkoi kolmen maissa joten sitä ehti koulusta kotiin tultua kuuntelemaan. Koska rokkiakin on sentään monensorttista, ei sieltä aina kovinkaan montaa mieluisaa levyä tuon parituntisen aikana soitettu. Punkkarit ja fiftarit olivat siihen aikaan perusjakona. Pian kuvioihin tuli sitten myös elektronista, uusromanttista musaa. Ja kaikkea muuta.
Ylen Elävästä arkistosta voi käydä ihmettelemässä millaista hätää suomalainen rokki herätti 70-luvun kypsyttämissä toimittajissa, joiden elämää ohjasivat tarkat ohjenuorat, niin poliittisesti kuin moraalisestikin. Maija Dahlgrenia järkyttivät niin Hassisen Kone kuin Eputkin. Anneli Tempakka herätti hilpeyttä muissakin kuin rokkareissa. Hänen ohjelmaansa taisivat varsin monet kirjoittaa kieli poskessa mitä uskomattomimpia tarinoita karmeasta nuoruudestaan. Anneli sitten luki ne omaan jäljittelemättömään tyyliinsä.
Keskioluen kiroista silloinkin keskusteltiin. Niin vähän se maailma muuttuu…
Aihe: nostalgia
- Aja hiljaa isi (Mari Laurila 1966)
- Mustan kissan tango (Tiina ja Jaana Tynell 1971)
- Lohikäärme Puff (Liisa Lääveri 1983)
- Nukkumatti (Georg Malmsten 1935)
- Noita Nokinenä -kuunnelmat (Toini Vuoristo – Marja Korhonen 1970-1985)
Lastenlauluja ei 70-luvulla liiaksi radiossa soitettu, mutta tänä päivänä tilanne taitaa olla vieläkin surullisempi. Kaikki erityisryhmät on vissiin muutenkin unohdettu: samaa mössöä tarjotaan kaikille, vaikka kanavia ja lähetysaikaa on ennenkuulumattomasti. Myös uusia hyviä lastenlevyjä ilmestyy Suomessa tasaiseen tahtiin.
Lastenkuunnelmia ei enää taideta tehdä lainkaan? Niiden itse kirjoittaminen ja esittäminen oli lapsena kuitenkin suurta hupia.
Aihe: leffat
- Clint Eastwoodin Bird (Charlie Parker)
- Shine (David Helfgott)
- Coal Miner’s Daughter (Loretta Lynn)
- Walk The Line (Johnny Cash)
- Hilary and Jackie (Jacqueline du Pré)
- Kulkuri ja joutsen (Rautavaara ja Helismaa)
Aihe: nostalgia
Öiset itikkaparvet ajovaloissa. Mato koukussa. Likaiset jalkapohjat. Lämmin sadekuuro. Iltakelluntaa tyynessä meressä. Aina liian lyhyt.
Aihe: jytä
Tuomari Nurmio: Maailmanpyörä palaa
Freud, Marx, Engels&Jung: Tahamehtien mekatähtiä
Leevi&Leavings: Häntä koipien välissä
Miljoonasade: Vain nopeat elävät
Eppu Normaali: Akun tehdas
